Mun piti kirjottaa vasta huomenna mutta sain tossa äskön pienen ajatuksen mistä voisin jo nyt kirjottaa.... Pienet teot ja sanomiset on se pieni aihe nyt.
Mä aloin miettii miten oikeesti yks pieni teko voi muuttaa sun elämän. Siis tämän ajatuksen sain kun katsoin yhtä melkein vuoden vanhaa kuvaa, minkä mun kaverit otti joskus ennen oppilasnäytöksiä..... Kuvan ulkonäön voi miettiä oman päänsä sisällä millaiseksi vain itse haluaa...
Mutta siis se kuva on oikeesti sai mut siihen tulokseen ettei oikeesti mikään oo ikuista... Kaikki on siis kuluvaa ja hajoavaa....
Luin siinä samalla yhtä keskustelua ennen kuin mä olin katsonut sen kuvan ja kuuntelin tietty sitä Pojan ja tytön tarinaa sitten siinä samalla.... Mä vaan aloin itkee, koska asiat mitä mä luin tais olla oikeesti yks ihanimmista asioista maanpäällä... Mä tiedän, että kyseinen henkilö vihaa, että mainitsen anonyymisti henkilön mun blogissa, mutta mä en nyt voi sille yhtään mitään, jos vaan valutan kyyneliä ittestäni enemmän ku ikinä..
Siis ainoo syy miks halusin kirjottaa tän olis se, et halusin vuodattaa kamalan oloni jonnekkin.....
Vaikka kaikki pystyy lukee tätä, niin mua ei haittaa yhtään jos kaikki lukee tän....
Joo kyynelettömiä unia kaikille....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti