Oothan tässä vielä huomenna....

Heipss!
Mä oon miettiny tässä kahta asiaa. Toinen liittyy siis kaikkeen menettämiseen ja sellaiseen ja toinen liittyy ihmisten suosimiseen.

Eli ekaksi se menettäminen. Siis esim mulla on käyny nyt tää että kun mä olen menettänyt jotain tärkeää niin heti sen jälkeen esim UP:ssa alko tapahtua kaikkea. Sille annille kävi samanlailla kun mulle. Sen elämän rakkaus meni rakastumaan toiseen ja sitte siinä kävi aika samanlailla ku mulle. Mutta mä mietin miks menettäminen on niin kamalaa? Nyt kun mä olen menettänyt paljon niin se asia minkä menetin, ei tullu sinne toiseenpäähän samalla tavalla kun se oli ollut, eli luultiin liikoja ja kadutaan aivan satasella sitä kaikkea. Tän ajatuksen mun päähän sai Johanna Kurkelan "oothan tässä vielä huomenna" . Se on laulu joka vaan saa mut itkemään aina koska ne sanat on lupauksia mitä jotkut ei osaa pitää.

Toinen asia on se ihmisten suosiminen esim. ulkonäön tai asuinpaikan mukaan!  Se on yksi niistä asioista jotka saa mut suuttumaan. Otetaan esimerkki. On tällänen sisäisesti kaunis ja keskellä metsää asuva tyyppi ja sitte on toinen joka on ulkoisesti kaunis, sisäisesti ruma ja asuu keskellä kaupunkia. No sitte tulee joku juttu mihin kumpikin hakee ja kumman ne valitsee.... No varmaankin sen ulkoa kaunis ja sisältä paskasen tyypin. Ja syy tähän on se että hän asuu lähellä ja on parempi kuin se toinen.... ja lopulta selviää että se kaunis ämmä on huono siinä asiassa. Mutta miksi kirjoitan tästä on se että mä olen huomannut muutamassa asiassa että on niitä ihmisiä joita suositaan asuinpaikan, kauneuden tai vastaavan takia. On minullakin niitä asioita missä minua "suositaan" mutta ei tietenkään näin paljoa.....

Mä en jaksa enää kirjottaa vaan menen nukkumaan suosiolla, joten pusmoi ja öitä ihanat ;3 ♥