Rakastuin kun näin sut ensimmäistä kertaa, huomasin että sä oot se oikea, tajusin ettei täydellisempää ihmistä voi mistään löytyä. Sun näkeminen sai mut aina hymyilemään nyt se saa mut itkemään, ennen hyppäsin syliisi enkä päästänyt irti, nyt vain päästän irti. Kun mä sain sua rakastaa olin onnellinen, kun en saa rakastaa sua olen aivan eri ihminen. Susta pidin huolta, sua rakastin ja hoidin. Maksoin mitä vaan että sut sain nähä, mutta nyt sekään ei riitä. Kaikki näki että oltiin täydellisiä keskenämme, oltiin luodut toisillemme, mutta silti joudun ilman sua olemaan. Ootatko mua tuolla jossain, vai odotanko sua turhaan? Välimatka ei ikinä ollut este suhteellemme, eikä se etten ollut se kaikista täydellisin sulle. Rakastit mua aina silloin kun olin maassa, aina silloin kun tarvitsin sinua, aina silloin kun en halunnut jatkaa omaa elämääni. Olit tukenani aina, huolestuit liian helposti minusta ja minä sinusta. Aina kun itkin halasit minua. Aina kun olin jäässä lämmitit minua ja aina kun olin väsynyt kannoit minut sänkyysi ja laitoit peiton päälleni. Melkein vuosi toisiamme kestimme ja rakastimme enkä vaihtais sekunttiakaan sun kanssa vietetystä ajasta. Sain susta voimaa ja apua että jaksaisin mennä aina päivä toisensa jälkeen kouluun kärsimään. Enää en jaksa edes ajatella koulua ja siellä kärsimistä. Tiedän jo sen nyt etten pysty enää astumaan jalallakaan sinne missä asut koska itkisin sen jälkeen kuitenkin.....
http://youtu.be/-AY5-0uXn9w
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti